lauantai 4. toukokuuta 2013

Lentokenttä


Paikka, jossa voi vain ihmetellä.


On läpsyjä ja on kuomia. On odotuksen intoa ja on pelkoa. On kallista ja on jano. Pahimmillaan on kiire ja hukassa.

Hauskaakin voi olla. Matkaseurani nukkui keskellä kirkasta päivää. Kuuden tunnin välilaskun vietin matikan tehtäviä tehden. Ja kamalaa kirjaa lukiessa. Suorastaan ihan riemukasta.
 
Onneksi penkkiurheilu oli mahdollista, joten saatoin välillä rentoutuakin. Etenkin pukuun pukeutuneiden miesten keskuudessa eri pituiset pikajuoksumatkat olivat suosiossa. Sukkasillaan, kiiltävät kengät kainalossa, vyö olalla. He kiitivät kukin omaa pujottelurataansa. Toisessa kädessä perässä pomppiva matkalaukku, takki sekä tyhjä vesipullo. Toinen piti housuista kiinni kuin henkseli. Hikeä valui. Tyyleissä oli korjattavaa, mutta motivaatio oli kova. Kukaan ei halunnut hävitä. Kaikkensa he antoivat.

Loppujen lopuksi kaikki tuo sekoilu on kai arvoistansa. Jos sää suosii, maisemat korkealla ovat huikeita. Lentokoneruokakin voi yllättää positiivisesti.  Kaiken lisäksi päämäärä odottaa kärsimättömästi. Sillä kun on aina uusia tarinoita kerrottavanaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi! ;)