perjantai 17. toukokuuta 2013

Minä ja tsiljoonatuhatta lintua.


...Titityyy rääk rääk tsip tsip .......





Niin, kävin tervehtimässä lintuja tässä yhtenä päivänä. Ne oli melkein yhtä kiireisiä kuin minäki :O koko ajan pyöri saman oksan ympäri , ihan kun mun integraalifunktiot. Sitten ne lenteli ja söi. Ja söi ja lenteli. Vähän niinku minäki. Juu. Ja niin, laulo tietysti. Suvivirttä. Aika moista;-) 


 


Huijui, kaikella puolensa. Kyllä sais nuo niskalihakset varmaan olla vähän venyvämmät. Muutaman minuutin kun siinä seisoi ja yhdellä silmällä tähtiin tuijotteli, niin alko yllättäen aina aivot heilumaan. Sitten, kun piti taukoa , niin meni jotain hienoa ohi. Kuulostaa varmaan hirmu viisalta :O 

Mutta kyllä, olin metsässä rölleilemässä.

Oikeasti jopa kahtena päivänä. Jo. Mutta mikäs sen parempi valokuvauspaikka - kun on niin kaunista ja luonnollistakin:)


Enää kaksi viikkoa ja itsekin pääsee kesälaitumille. Sitä ennen mukavasti kokeita ja kokeita. Ja toivottavasti paljon valokuvia:) Nyt kuitenkin lintujen innoittamana nukkumaan (mitenhän ne nukkuu?). 

Palaillaan pian toisten kuvien kanssa, titi-tyy, titi-tyy, Zzzzz.....


























lauantai 4. toukokuuta 2013

Lentokenttä


Paikka, jossa voi vain ihmetellä.


On läpsyjä ja on kuomia. On odotuksen intoa ja on pelkoa. On kallista ja on jano. Pahimmillaan on kiire ja hukassa.

Hauskaakin voi olla. Matkaseurani nukkui keskellä kirkasta päivää. Kuuden tunnin välilaskun vietin matikan tehtäviä tehden. Ja kamalaa kirjaa lukiessa. Suorastaan ihan riemukasta.
 
Onneksi penkkiurheilu oli mahdollista, joten saatoin välillä rentoutuakin. Etenkin pukuun pukeutuneiden miesten keskuudessa eri pituiset pikajuoksumatkat olivat suosiossa. Sukkasillaan, kiiltävät kengät kainalossa, vyö olalla. He kiitivät kukin omaa pujottelurataansa. Toisessa kädessä perässä pomppiva matkalaukku, takki sekä tyhjä vesipullo. Toinen piti housuista kiinni kuin henkseli. Hikeä valui. Tyyleissä oli korjattavaa, mutta motivaatio oli kova. Kukaan ei halunnut hävitä. Kaikkensa he antoivat.

Loppujen lopuksi kaikki tuo sekoilu on kai arvoistansa. Jos sää suosii, maisemat korkealla ovat huikeita. Lentokoneruokakin voi yllättää positiivisesti.  Kaiken lisäksi päämäärä odottaa kärsimättömästi. Sillä kun on aina uusia tarinoita kerrottavanaan.