Hiihdosta seuraava

Huisia.

Monen mutkan jälkeen pääsin viimein katsomaan lentäviä miehiä viime sunnuntaina Lahdessa. Siellähän kisattiin siis mäkihypyn maailman cup. Sai aivan uutta perspektiiviä TV-kisoihin verrattuna !

Aurinko paistoi ja hymyilevät paistetut muikut maistuivat:--) Puolalaisittain tunnelmakin oli erittäin katossa. Suomalaiset lähtivät puolestaan katsomosta jo ennen toista kierrosta. Ei kestäneet kattella totuutta silmiin.

Paikanpäältä tuo koko homma näytti paljon pienemmältä. Miehetkin. Pieniä otuksia ne vaan oli ! Hirmu ilosia ja rentoja kuitenkin. Ja hupsuja (vaikka pitäähän sitä olla kun tuollasta kerran harrastaa..). Mutta siis kyllä ne suurempia oli kuin minä .. mutta että sellasia sopivan kokosia sulhoja mulle siis.. :-D

Tämä yksilö kilpaili mua vastaan. Sillä tais olla joku VIP-lippu kun se sai mennä paljon lähemmäs kun mä. :(

Mutta onneks mä sain ihan hyviä kuvia myös. Että lälläslää VIP-mies vaan :P

Ja sitten me nähtiin myös ladulta eksyneitä hiihtäjiä :O

 Aloin tässä myös pohtimaan, että mitenhän nuo voitelevat suksensa? Luistoa, luistoa, luistoa..? :D Olishan se kamalaa, että vauhti loppus just hyppyrinnokalla.

Rennosti ottamisen nää lentäjät kyllä osas kadehdittavan hyvin. Yks hyppy, jonka jälkeen kameralle näytettiin joko peukkua ylöspäin tai peukkua alaspäin. Sen jälkeen onniteltiin kavereita, ja jos hyvin onnisti, niin pääsi johtajien sohvalle paistattelemaan päivää ! Mainiota !

Tässä siis näitä paistattelijoita. Ne on laittanu pipotkin, ettei tuu auringonpistosta. Huomasin muuten, että näillä oli lystikäs pipokulttuuri tuolla. Oikein söpöjä ;--D

Tästä havaitkaamme sini-valkoiset kannatusvärit..

 Loppuun vielä muutamat paparazzzi kuvat:)

Ja  näin tämän viimeisen herran hymyn saattelemana hyvää päivän jatkoa ! :-)

..Ja kun kerran talvea näyttää jatkuvan, niin ei muuta kuin sukset kouraan, kypärä päähän, järki sieltä pois ja kohti hyppytorneja (ja uusia seikkailuja) ! :D

-Julia-

P.S Uskaltaiskohan sitä joskus kokeilla jos sais..? Ainakin haluaisin uskaltaa:D

HIIHTÄMINEN.

Hiihtäminen on hermolaji. Monellakin tapaa.

Jos haluaa kehittää hermojaan, niin hermostoaan kuin niitä aivoissakin sijaitsevia (?), kannattaa ehdottomasti sujahtaa suorinta reittiä laduille. Aloittelijoiden suositellaan kokeilemaan kaikki mahdolliset tavat, kuinka suksi lipsuu. Vähän kokeneemmat voivat puolestaan unohtaa suksien voitelemisen. Kyllä siinä hermot kehittyy.

 Jos suksi kuitenkin jääräpäisesti pitää, on parasta kokeilla itselleen vaikenta tyyliä. Lempparini on ehdottomasti tällöin luisteluhiihto - perinteisillä kamoilla tietenkin, enhän ole välineurheilija. Jännittävät hetket kokee sitten juuri tajuttuansa menettäneensä tasapainon. Kun suksi jatkaa matkaansa, mutta minä , mitä ilmeisemmin, olen pienen tauon tarpeessa.

 Kun sitten jossain vaiheessa on tarpeeksi kehittänyt hermojaan, ja parhaimmillaan ylittänyt kehon sietokyvyn, on parasta valita tasatyöntö. Siihen voi purkaa jo kertyneen aivojen ylikuumeneminsen - ellei sitten pakkanen ole jo hoitanut hommaansa. No, joka tapauksessa sen kun lykkii menemään ja toivoo, ettei tullut laitettua liikaa pitoa. Tai ettei mutkan takana odota 90 astetta loiva vuori.

 Mutta on se hiihtäminen kuitenkin lopulta aikas mukavaa ! Koskaan ei tiedä mitä latu tuo tullessaan. Suu auki saa katsoa kun ne TV:ssä pysyy niin hyvin pystyssä ja pistää vaan menemään.

Ja tietenkin jos valmisladut sisältävät liikaa lisäaineita , voi sellaisen valmistaa nopeasti itsekkin. Reseptinä luovuus ja hyvät hermot. Niitä ainakin onkin jo tullut harjoiteltua!

Olisi mukavaa suksia vielä jokin pidempikin matka tänä vuonna. Mutta nytpä olenkin jo sentään ehtinyt käydä edes lähiladuillani. Ei tarvinnut matkata Lappiinkaan asti kauniita maisemia katselemaan - vaikka kyllähän sekin kelpaisi;) !

Hiihtäminen on oikeasti kivaa elämyksellistä !

-Julia-

P.S Kyllä mä jotenkin osaan oikeasti suksia. ;)

Halli SM

Terve:) !

Nyt olisi muutamia kuvia viimeviikkoisesta halli SM-kisoista. Ne olivatkin sitten viimoiset seiväskisat tältä hallikaudelta. Oli oikein onnistunut kisareissu tämää viimenen, joten tästä on nyt hyvä jäädä reenamaan kohti kesää:)

 Oma kisa sujui parhaiten tämän talven kisoista. Ei tullut turhia riman pudotuksia ja ennätyskin oli lähellä :--) Tulokseksi jäi 350, joka on sama kuin mun ennätys. Tämän talven kisoista tämä kisa oli kokonaisuudessaan kaikista paras :) Niin juu, ja tuloksellani sai hopeaa - ihan kelpo ! :-)

 Tässä oli mun yritys ennätyksestä (360). Ei se liian kaukana ollut, mutta kun kerran tippu niin tippu:( :D

 ...Kisan jälkeen oli jo katse jossain tulevaisuudessa :-D

 Ja tosiaan myös kisaseura oli mahtavaa, ja fiilis hyvä - se on jälleen tärkeintä! :) Jos nyt jostain kuitenkin haluaa valittaa, niin tuo musiikki mitä tuolla soi, oli välillä vähän turhankin klassista... kaipa se on makuasia:D

Ja niiiin Julius (numero 143), pikkuveliseni, voitti 800 merillä kultaa ajalla 1.59, ei yhtään hullummin tuokaan !

Tällaista tältä erää, ensi kerralla hiihdon merkeissä! :D (toivoo uutisankkuri)

-Julia-